Eikös juu?

Jälleen tärkeimmät ensin, ei liene uutinen että porukkaa on jälleen lähdössä maailmalle edustamaan Suomi-pallopäitä isoihin kisoihin. Tämän onnellisen tilanteen johdosta järjestetään pientä tapahtuman tynkää.

Tarkempaa tietoa löydät oheisesta linkistä. anuv.wippiespace.com/Tottis_syyskuu_2011.pdf

 

Tervetuloa mukaan!

 

Muuten elely on suorastaan seesteistä.
Talouteen muutti viime syksynä hörökorvainen koiranpoika, Manouman Homer Simpson a.k.a Tane, joka juhli jo hiljattain 1-v synttäreitään.
 

Dragon kanssa on puolestaan korkattu koeura, ensin heinäkuun alussa käytiin VPG kokeessa ja elokuun alussa suunnistettiin ipo kokeeseen. Blondin tuurilla tulos molemmista joten kasassa on tällä hetkellä IPO 2 tunnus. Kolmoseen suunnistellaan kun ehditään.
Iso KIITOS kaikille meitä matkan varrella kannustaneille ja oppia antaneille sekä tietysti jokaiselle asiaamme auttaneella maalimiehelle.

 

Lisää tarinaa luvassa sitten joskus. Toivottavasti alle vuoden päästä tällä kertaa.

 

Terveisin, Anu

Tervehdys pitkästä aikaa!

Rottweilereiden Ipon MM-kisat Tanskassa lähestyvät ja taas on porukkaa lähdössä edustamaan Suomea maailmalle. Minkä johdosta tapahtumaa pukkaa.... =)

Manouman Ipo Project ja Kennel Finnmaiden's järjestävät Vantaalla "Olisiko koirastasi suojeluun" - illan ja koiratarvike-kirppiksen ti 31.8.2010 klo 17.30 alkaen. Tapahtumapaikkana toimii SRY Uudenmaan alaosaston koulutuskenttä Petikossa.

Tarkemmat tiedot tapahtumasta ja ilmoittaumisohjeet löydät täältä.

Illan tuotot käytetään lyhentämättämänä Milla Rantamäen ja Päivi Tolvasen kisamatkojen tukemiseen.

 

TERVETULOA!

 

ps. muutakin tarinaa on tulossa, kunhan tässä ehditään. Tosin ihan ei kannata hengitystään pidätellä odotellessa. ;)

Varoitan heti alkuun, että tarinalla on sitten pituutta silleen riittävästi, päivitystahdin oltua mitä sattuu. Vuosikin on ehtinyt tässä välissä vaihtua, mutta palataan vielä vuoden 2009 viimeisiin kuukausiin.

Lokakuu

Lokakuun lopulla jokunen reipas ystävä osallistui ipo-kokeeseen, kuka milläkin treenimäärällä , mutta siitä huolimatta tuloksekkaasti. Hyvä te kaikki! Opittuani muiden päivityksiin viittaamisen, ohjaan nyt tarkempaa infoa haluavat tänne.

Kokeista selvittyä juhlistettiin Millan MM-hopeaa kunnon glitter-bileillä, jonka kimalle-jämät sai häipymään vasta joulun tienoilla. Kiitos Millalle & Jarille loistavista tarjoiluista ja koko katraalle ihan vaan kaikesta. Lisää infoa kaipaavat suunnistavat jälleen toiseen osoitteeseen.  Samaisena lokakuisena viikonloppuna Mali astutettiin Dragolla ja jäätiin odottelemaan saiko nuoripari aikaan muuta kuin komean sarjan esileikin muodossa heitettyjä kolmois-salkoweja.

Tsekki-banneri

Kimaltavaa porukkaa

Alkamassa The Puhe

 

Marraskuu

Marraskuun puolivälissä koitti sitten perinteisen Mannus-leirin aika eikä tätä tapahtumaa vaan voi ohittaa ilman raportointia. Vaikka mitään sen kummempaa me ei tälläkään kertaa tehty...

Tuttu ja turvallinen leiripaikka, Luomen koulu, kutsui jälleen perjantai-iltana. "Pienen" tavaramäärän purkamisen ja pikaisen saunomisen jälkeen suunnistettiin Tiinan kanssa suljettujen ovien taakse suunnittelemaan ja käymään lävitse lauantai-iltana edessä olevan spektaakkelin koreografiaa. Kuviokellunta-harjoitukset saatiin päätökseen kahden pintaan ja sitten olikin jo kiire treffeille Nukku-Matin kanssa.

Lauantai-aamu valkeni jälleen liian varhain, mutta eihän se auttanut kuin kömpiä pystyyn rentouttavien yöunien jäljiltä. Olisi muuten tosi hauska tietää, kuinka paljon vaivaa on pitänyt nähdä, jotta todennäköisesti kaikki Suomen huonoimmat sängyt on saatu kerättyä samaan paikkaan? Tai sitten kärsin vain prinsessa-syndroomasta, vaikka en kyllä bongannut yhtään hernettä sängystä.

Dragon lauantain treenit oli kaksijakoiset. Tottiksessa etsittiin lääkettä rakentamalleni painamis-ongelmalle ja kuinkas ollakaan, sellainen alkoi löytyä. Kiitos Marko & Amma. Tuosta lähtien olenkin kuunnellut vain reggaeta ja koettanut löytää sisäisen rento-reginani. Puruista ei sitten olekaan paljoa sanottavaa. Olen harvoin tyytyväinen (ja maalimies & puolikkaan haltija vielä harvemmin  ), mutta nyt oli pakko todeta treenin menneen putkeen. Vaikka jälleen kerran tultiin tauolta.  Tarkemmin ajatellen, taidettiin olla koko vuosi enemmän tauolla kuin treenissä purujen osalta.   Onpahan vara kiristää tahtia, jos tarvetta ilmenee.

Yhtään ainoaa kuvaa treeneistä ei tietenkään ole. Kamera oli matkassa, mutta se oli parkissa kassissaan koko viikonlopun ajan. Kaikkea kun ei vaan voi muistaa...

Lopulta koitti ilta ja leirin tylsin osuus yhteisen ohjelmallisen illanvieton muodossa. Ensimmäiseksi piti porukan kamppeet pistää kuntoon, joten joka iikalle päälle Team Manouman - huppari. Selässä tietenkin painettuna koirankoulutuksen ykkösperiaate: "Jos ei vielä osaa - niin NYT oppii." ja tyyliin sopivasti lempeä ilmeinen naama.

Asiallinen luokkakuva 

Luokkakuvien oton jälkeen Johanna aloitti virallisen osuuden palkitsemalla vuoden varrella ansioituneita, joita olikin nyt melkoinen joukko. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, muistettiin Millaa Tsekin MM-hopeasta parilla taululla.

 

Tämän jälkeen oli Tinskin ja minun vuoro, valitettavasti, ottaa lava haltuun. Tähän väliin on pakko heittää pieni disclaimeri. Minulla ei tälläkään kertaa ole osaa eikä arpaa alkuperäisen idean syntymiseen ja kieltäydyn kaikesta vastuusta tai mahdollisista korvausvaatimuksista shown aiheuttamista henkisistä traumoista. / disclaimeri päättyy.

Tinskillä oli alunperin Kuningasidea vuosi 2009 powerpoint-esityksestä, jota pienesti selostettaisiin samalla kun diat pyörivät. Siitä se ajatus sitten lähti.... ja ihan vähän kasvoi. Miran & Jounin biisi-tehtaasta tilattiin pari teemaan sopivaa sanoitusta ja jälleen saatiin täydellinen toimitus. 

Meidän asusteet piti tietysti saada myös kuntoon ja päädyimme tyylikkääseen yhdistelmään punainen paita - moken haalarit - korkkarit ja pisteenä i:n päälle, kukkahattu. Näillä kamppeilla olisi päässyt Muodin Huipulle finaalin että heilahtaa. Ai niin, oli meillä pamputkin, että saatiin tehtyä kunnon kuormitusvaiheet.  Manouman Hang-around prospektille (vai mikä se titteli oikein oli? ) oli annettu tarkat ohjeet musiikin ja dia-shown pyörittämisestä, joten eikun menoksi!

Ja sitten törmättiinkin pääedellä ensimmäiseen tekniseen ongelmaan.  Entreémme oli määrä tapahtua takaoven kautta ja joku kutale oli pistänyt sen lukkoon. ARGH!   Pienehkön säätämisen jälkeen pulmamme huomattiin huoltojoukoissa ja pääsimme sisälle. Popit uudelleen päälle ja sika-upeen-mega-fantsu setti käyntiin. Onneksi oltiin treenattu koreagrafiat huolella, että tiedettiin varmasti ketä luultiin olevamme.     Jotain pieniä tahtirikkoja saattoi olla, mutta takuuvarmasti Suomen Sydämellisin Kuoro esilaulajansa Paksun Jounin johdolla paikkasi täydellisesti meidän puutteet.

 

Releet kunnossa

 

Lopuksi palkitsimme Johannan & Janin uniikki-tauluilla ja tarpeellisilla lahjakorteilla. Toinen oli selvästi hoidon tarpeessa ja toinen kaipasi päivitystä nappis-osastolla.

 

Koeta sitten ottaa näitä tyyppejä vakavasti.

Kimpassa aina kivempaa!

 

Toivomme vilpittömästi, että kumpikin jaksaa meitä taas vuoden eteenpäin.  Ryhmähalailun jälkeen meidän olikin aika nostaa Tiinan kanssa kytkintä ja päästää pukki areenalle.

 

Kiitos ja anteeksi

 

Uskon oheisten kuvien kertovan kaiken oleellisen The JouluMuoriPukin puuhista.  

 

Ensivaikutelma ennen kaikkea

Risto pääsi polvelle

ja Marko kanssa

Viimeisen köröteltävän, Hunks-Jampen, istahdettua Pukin polvelle rävähti käyntiin illan yllätys keikka. Suonpään Hunksit oli toki buukattu jo BH-viikonlopun jälkeen esiintymään leirille, mutta tällaiseen settiin ei Pukki eikä VIP-esityksen tilaaja ollut valmistautunut.  Jälleen kerran kuvat kertovat enemmän kuin sanat, olkaa hyvä. Piiskakin soi ihan kivasti. Jere ei vielä perjantai-iltana tiennyt lauantaina osaavansa paukuttaa piiskaa, mutta kummasti vain oppi.  

 

Mihis se pukki katosi?

Mattilan siskokset vipissä

Ja läpsystä vaihto

Valitettavasti kuulimme pian leirin jälkeen Hunks-duon vetäytyneen telakalle huolimatta kiittävästä yleisöpalautteesta ja hyvästä keikkamyynnistä.    Come backia odotellessa...

 

Ari & Jouni veivaa

Jani ja Jampe vissiin salsaavat

Pukin selvittyä seuraavaan osoitteeseen, loppuilta sujui varsin leppoisasti tanssahtelun merkeissä. Juu, aivan oikein. Leiri ilman Singstaria! Mikä tosin johtui ensisijaisesti enimmäkseen eräästä matkasta jääneestä virtapiuhasta kuin yrityksen puutteesta.   Kiitos jälleen kerran kaikille mukana olleille mahtavasta leiristä!

Juuri kun leiristä oli selvinnyt, oli taas perjantai ja suuntana Koskenpää sekä Himos-areena. Saunottiin, syötiin ja lähdettiin katsastamaan Kolmas Nainen. Pienen ja lyhytkestoisen mutkan kautta palauduttiin yöllä Vekkulantielle ja sammuttiin samantien hauskan illan jäljiltä. Tiedän toistavani itseäni, mutta kiitos taas kerran koko katraalle.

Marraskuun lopulla Mali kävi ultrassa ja masusta löytyi elämää!

Joulukuu

Joulukuussa olikin sitten ohjelmaa ihan riittävästi. Kuun puolivälissä reipas muuttotalkoo-porukka, Antti, Janika, Jarmo, Tiina & Risto, auttoivat siirtämään vaatimattoman majani uuteen osoitteeseen. Iso Kiitos teille kaikille avusta, homma sujui paitsi tehokkaasti niin myös mukavasti. Harvemmin on tullut muuton yhteydessä naurettua yhtä paljon.

Tiinalla & Janikalle erityis kiitos keittiö-tarvikkeiden erinomaisen järjestelemättömästä purkamisesta..   En etsinyt kuin 20 minuuttia piparimuotteja ja niitä hakiessani törmäsin pariin juttuun, joita en ihan heti olisi osannut hakea sieltä missä ne olivat. Mutta laatikot saatiin tyhjiksi, joten kiitos murut! Antti kävi vielä seuraavana päivänä virittelemässä koiraportin kuntoon, kiitos siitä. Meikäläinen asentaisi sitä vieläkin. Minä ja porakone kun ei oikein tulla toimeen keskenämme...

Muutama päivä muuton jälkeen pääsin aloittamaan neljän viikon loman, kun sanouduin irti tehtävästäni Onnisella. Uudet haasteet ovat odottamassa tammikuun puolivälistä alkaen. Loma tuli kieltämättä hyvään saumaan, asunnossa on ollut ihan kivasti järjestelemistä ja ihan vaan pari mutkaa on joutunut heittämään erilaisissa sisustusliikkeissä huonekalujen, verhojen ja miljoonan muun tarpeellisen pikku tavaran perässä juostessa. Onpa tässä tullut opiskeltua mm. Ikean huonekalujen kasaamista. Se on muuten paljon helpompaa kuin yleisesti luullaan. Onnistuu hermoja menettämättä vaikka ohjeet puuttuisi.  Tämä on tutkittu juttu.

Torstai 17.12.09 olikin sitten raskaampi päivä.  Vito kävi täydellisissä tutkimuksissa Mevetissä, koska oli jo jonkun aikaa juonut kohtuuttomia määriä, oli normaalia väsyneempi, laihtui vaikka söi normaalia määrää ja karvanlaatu heikkeni. Syy oireilulle löytyi, kasvain eturauhasessa. Lähdin lääkäristä Viton kanssa kovin kaksijakoisissa tunnelmissa. Toisaalta olin helpottunut, että syy Viton oireisiin löytyi mutta samalla tuli aivan valtava suru, sillä tiesin eron hetken olevan lähellä. Viikonlopun käytin täysin Viton kanssa olemiseen ja pitkiin hankilenkkeihin, joista tiesin karvaisen kaverini nauttivan yli kaiken. Tiistaina 22.12.09 sain lopulliset tulokset aamusta ja asia oli sitä myöten harvinaisen selvä. Leikkaushoito ei ollut vaihtoehto Vitolle ja paranemis-ennuste oli toivoton. Saimme ajan iltapäivälle ja tähän astisen elämäni karmein päivä koiranomistajana oli todellisuutta. Viimeiset pallopelit lumessa ja matka Mevetiin alkoi. Jennille kiitos kuvista ja tuesta.

Viimeiset pelit käynnissä

Elämäni Koira nukkui lopulta rauhallisesti syliini hieman ennen viittä iltapäivällä. Vaikka tiesin tekeväni oikein, vaikka tiesin ettei vaihtoehtoja ollut ja vaikka hetkeen oli saanut valmistautua, ei kyyneleiden virtaa tahtonut saada katkaistua.

Sain elää Viton kanssa reilut neljä vuotta ja matkalle mahtui monenlaisia tapahtumia. Vito oli minulle varsinainen koirankoulutuksen ja -pitämisen korkeakoulu, johtuen suuresta epävarmuudestaan vieraita kohtaan ja siihen yhdistettynä riittävä määrä terävyyttä ja muita sopivia aineksia. Tästä johtuen Vitoa ei päästetty missään tilanteessa tekemisiin vieraiden ihmisten kanssa. Kääntöpuolella oli koira, joka oli niin Mun Koira.  Oman lauman keskellä täysin sosiaalinen, suorastaan solmuun laitettavissa, aina lähellä ja lähdössä mukaan sekä pentujen kanssa pitkähermoinen ja luotettava. Kaikesta haastellisuudestaan huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi, äärimmäisen rakas ja tärkeä eläin.

Mihis te ootte menossa?

Tuumaustuokio Malin kanssa

Toinen ihminen kenet Vito hyväksyi varauksetta oli Antti. En voi kyllin kiittää Anttia kaikesta avusta ja tuesta vuosien varrella Viton kanssa. Kiitos Antti täydestä sydämestäni.

 

Formuloita katsomassa

 

Hold on - I'm coming!

Uskon vahvasti, että kaikella on tarkoituksensa. Viton myötävaikutuksella tapahtui paljon asioita. En ikinä olisi uskonut, että yksi koira voi vaikuttaa ystävyyssuhteiden syntymiseen ja kehittymiseen. Että sieltä rakentuvien tapahtumien myötä erottuu Todelliset Ystävät  niistä, ketkä hakevat vain imagoonsa myönteisesti vaikuttavia ystäviä. Vaikka eihän ne sitten ystäviä edes ole, vaan hyödykkeitä joita käytetään omien tarkoitusperien saavuttamiseen kuhunkin suuntaan sopivilla tarinoilla höystettynä. Mutta meitä on niin valtavan moneen junaan, sitten on ne asemalle jääneet ja kaupan päälle vielä kaikenmaailman Pekat jotka toivottavasti ovat menossa putkaan.

Vitoakin vain nauratti

Teille Ystäville, tiedätte kyllä keitä olette, kiitos kaikesta. Koulutusavusta, uskomisesta, onnistumisista iloitsemisesta, epäonnistumisien taakan jakamisesta ja myötäelämisestä vielä viimeisen matkan aikana. Olette mulle tärkeitä!

Kaikesta huolimatta elämä jatkuu ja joulukin oli jo ihan ovella. Aaton vietin rauhallisissa tunnelmissa kotona ja joulupäivänä otin suunnaksi Nokian. Jenni oli kutsunut meidät mökkeilemään ja katsomaan keikkaa, jossa esiintyi meidän kaikkien oma idoli; Kamoonnau-Nurminen! Jerelle Iso Käsi ja nöyrä kumarrus. Yllätys Duo Yllätys oli just niin hyvä kuin osattiin odottaa.

 

Keikkaa odotellessa

 

Illan artisti, Kamoonnau-Nurminen

Tapaninpäivänä suoritin siirtymän Koskenpäähän, sillä Malin oli aika mennä laitokselle valmistautumaan pentujen syntymään. Jätin typykäisen Johannan & Janin hellään huomaan ja palasin Dragon kanssa kotiin. Matkalla piti ihan miettiä, koska on viimeksi ollut vain yksi koira ja piti palata vuoteen 2003 saakka. Tämä on vallan kummallinen tilanne, mutta ehkä tästä selvitään.

Tammikuu 2010

Uudenvuoden viettoon suunnattiin (tosi vaikea arvata...) Koskenpäähän. Saunottiin, syötiin, ampuiltiin raketteja, vedettiin Singstaria, pelattiin Otsapokkaa ja nautittiin hyvästä seurasta. Vuosi 2010 alkoi siis hyvissä merkeissä.

Tiukka biljardi-matsi

Hei - raketteja!

Musta lumienkeli

Otsapokka pohdintaa

 

Malin laskettu aika osui heti vuoden alkuun 1.1.10. Astutukset sujuivat kuin elokuvissa, synnytyksen kanssa ei sitten mennyt yhtä hyvin. Lämmöt putosivat perjantai-aamuna ja Prinsessa alkoi perjantain ja lauantain välisenä yönä olla levoton ja aloitti supistukset. Johannan & Janin kanssa pistettiin synnytysvalvomo pystyyn ja tuskallinen odotus sai alkaa. Varhain lauantai-aamuna Malin supistukset loppuivat, hetken seuraamisen jälkeen ne alkoivat uudelleen, mutta Johanna ei kuitenkaan ollut tyytyväinen tilanteeseen. Supistusten jälleen loputtua, teimme ratkaisun. Koira kyytiin ja suunta Tampereelle päivystävälle klinikalle. Perille päästyämme synnytys näytti jälleen käynnistyneen, mutta ei kuitenkaan edennyt toivotulla tavalla. Otettiin röntgenkuvat ja ultrattiin, jolloin syy ongelmiin löytyi. Synnytyskanavaan oli juuttunut kuollut pentu. Mali lähti samantien leikkaussaliin ja jäimme odottamaan tilanteen etenemistä. Juuttuneen pennun vuoksi menetettiin kolme muutakin pentua. Loppujen lopuksi kotimatkalle lähti Mali ja kuusi pentua, mutta asiat oli päätetty toisin. Kahden ensimmäisen vuorokauden aikana menetettiin vielä kaksi pentua , joten saldoksi on tässä vaiheessa jäänyt neljä pientä rottis-poikaa. Oman säväyksensä tilanteeseen tekee Malin sektio + nisätulehdus, jonka johdosta narttu ei hoida pentuja, sillä se on ollut todella kipeä. Maitoa onneksi tulee hyvin ja pennut ovat päässeet imemään. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli kuitenkin ilmeistä, että hoitamiseen tarvitaan avuksi keinoemo. Pistimme viestit liikkeelle ja jäimme odottamaan vastauksia. Sunnuntai-iltana Malin täti, Kirppu, saapui Ritvan kyyditsemänä paikalle avustamaan pentujen hoidossa.

Kaikkinensa saimme parisen sataa yhteydenottoa, jossa tarjottiin keinoemoa, vastiketta ja auttavia käsipareja. Kiitos kaikille myötäelämisestä ja tuesta, nyt onneksi näyttää ihan hyvältä ja pienet pyöreät pojat jatkavat kasvamistaan.  Pennuilla on tätä kirjoitettaessa ikää kasassa kahdeksan vuorokautta ja mönkimisen määrä lisääntyy koko ajan. Myös Malin vointi on parantunut tasaisesti.

 

Kvartetti maitobaarissa

 

 

Alkurytinä oli jokseenkin raskas, kolmen ensimmäisen päivän jälkeen Vekkulantieltä löytyi useampia laadukkaita zombie-imitaatioita nukkumisen jäätyä todella vähiin. Onneksi Tiina pääsi tulemaan avuksi ja elämä alkoi näyttää kummasti valoisammalta ensimmäisten viiden tunnin unien jälkeen. Jouduttiin Neiti Kasvattajan kanssa toteamaan, että ei ole ihme valvottamisen olevan yksi kidutuksen muodoista. 

Keskiviikkona Jenni suoritti vahdinvaihdon Tinskin kanssa. Perjantaihin mennessä niin ihmisten kuin penneleiden & Malin tilanne oli hyvä ja vakiintunut, joten lähdin illansuussa ajelemaan Dragon kanssa kotia kohden. Omalta osaltani kiitos kaikille pentu-projektissa auttaneille. Varapäälle kiitos puolestani ajattelemisesta, kun oma järki oli väsymyksestä "hieman" jumissa.  Johannalle & Janille isot kiitokset kaikesta ja tsemppiä!

 

Ihmettelijöille tiedoksi, että on tässä välillä koiraakin treenattu kun on ehditty. Jotenkin vain muu elämä asetti pieniä rajoituksia harrastamiseen.  Onneksi tuo koira on aina ollut tauolta hyvä, mutta olisi kai se ihan reilua opettaa sille asioita ennenkuin alkaa kouluttamaan...  Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että panostan asialliseen treenaamiseen tänä vuonna. Niin ja opettelen ohjaamaan jäljellä. Tämä viimeinen kohta tosin edellyttää treeniavuilta pitkää pinnaa, sillä kuten tiedossa on, mä olen niiiii-iiiiin käsi jäljellä.

Terveisin, Anu

Ei liene mikään uutinen, että sekalainen joukko tapahtumia ja tarinaa matkan varrelta puuttuu. Sellainen tiivistetty versio viime kuukausien vedoista on suunnilleen tämmöinen.

Heinäkuun loppupuolella tuli ajauduttua SPKL:n maalimiesleirille maalihenkilö-oppilaaksi ensimmäiselle vuosikurssille Johannan "pienen"  yllytyksen *pakottamisen* jälkeen. Elämän haitatessa harrastustoimintaa päästiin paikanpäälle rantautumaan vasta viikon puolivälissä kouluttajiemme ja muun ryhmän iloksi. Torstai ja perjantai sitten harjoiteltiin tiukasti Jarin & Pekan valvovan silmän alla ja tuli siinä välissä suoritettua teoriakoe ja heitettyä mutka hiljaisten (mutta kovin mukavien) miesten huoneessa. Kuinkas ollakaan kaiken puuhaamiseen jälkeen irtosi lupa tulla seuraavana vuonna kakkoselle. Hippasen saatetaan tarvita treeniä lisää ihan parissa pikku jutussa, jos maalihenkilön uraa aikoo pidemmälle jatkaa.  Mutta katsellaan nyt millaisia loistavia ideoita tässä vuoden mittaan saadaan kehittyä kasaan...  Lauantaina oli sitten korttikokeet kisa-avustajiksi pyrkiville sekä kakkosen harjoitusmaalimies kokelaille ja kaste- / bile-ilta.

Kastetta a'la Jari & Pekka

Kokonaisuutena hyvä leiri, mielenkiintoisia keskusteluja, hyviä treenejä, joukko uusia tuttavuuksia ja jotain tuli jälleen kerran opittuakin. Niin ja generoitua saksanPaimenkoiralle ihan uusi viettialue, mistä Raiser & muut gurut tuskin ovat edes kuulleet. Kyseessä on "mitä v*ttua?"-vietti ja sen saa esiin vain äärimmäisellä ammattitaidolla. Tai sen puutteella, mutta kuka noista kaikista yksityiskohdista jaksaa olla niin kiinnostunut? Muista leirin tapahtumista tarkempaa tarinaa kaipaavat voivat suunnistaa tähän suuntaan.

Leiriltä selvittyä puuhattiin reilun kuukauden päivät projektin "Milla & Choko Tsekkeihin" parissa. Elokuun puolivälissä pidettiin Petikossa "Olisiko koirastasi suojeluun"-ilta, lisäksi löytyi pentu- ja BH-kurssi sekä tottis-päivä Koskenpäässä.

...ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

Osallistujia oli vallan mukavasti, kiitos kaikille vielä tätäkin kautta, että olitte osaltanne mukana tukemassa koirakon MM-matkaa.  Eikä parane unohtaa myöskään Janikaa & Toraa sekä Tiinaa & Toroa, jotka tekaisivat elokuun alussa Jämsässä BH-kokeen. Kyseisestä viikonlopusta löytyy lähes totuudenmukaista tarinaa täältä.

Lopulta koitti sitten syyskuun puoliväli ja odotettu matka kohden Tsekkejä saattoi alkaa. Reissun vaikeimmat hetket koettiin jo keskiviikko-iltana, kun kullannuput piti jättää ensimmäistä kertaa hoitolaan. Eihän koirilla mitään hätää ollut, sinne ne jäivät tyytyväisinä tutustumaan paikkoihin, mutta omistajien hermorakennetta hieman koeteltiin. Epäilen vahvasti hoitolanpitäjän huokaisseen helpotuksesta, kun automme viimein lähti pihasta. Hyvin nukutun yön jälkeen suunnistettiin Jennin & Jeren kanssa lentokentälle, missä koko ryhmä rämä (RR) kokoontui täydessä valmiudessa. Matka meni kaikkineen vallan putkeen, seura oli hyvää ja Milla & Choko pitivät huolen siitä että jännättävää riitti loppuun saakka. Lopputulos oli enemmän kuin loistava, MM-hopeaa ensimmäisellä yrityksellä! Tarkempaa tarinaa matkan vaiheista löytyy taas täältä ja täältä.

 kuva Jaana Tilus

                                                Milla & Choko

En ole muuten vielä koskaan viittaillut näin ahkerasti kinttaalla muiden tarinoihin. Hmm, tässä näkee että kannattaa olla hidas omissa toimissaan niin pääsee paljon vähemmällä, kun voi vain hyödyntää kavereiden hengentuotteita. Että kiitos vaan murut.

Syyskuun lopulla ajauduin sitten Koskenpäähän pentuvahdiksi Johannan & Janin leireillessä viikonlopun ajan YKÄ:n porukan kanssa. Perjantai-iltana saavuttuani perille treenattiin nopeasti pikku rundit tottista ja puretettiin Drago kuukauden tauon jälkeen. Nuorukainen suoriutui harjoituksestaan ihan kelvollisesti, joten pikku hiljaa mennään eteenpäin. Lauantain ja sunnuntain ajan Seppo, Rauski ja Lara "the puhuva koira" & pesueellinen pesusieniä + omat rekut työllisti ihan kivasti, mutta onneksi pentulaatikossa pyörimiseltä jäi sen verran vapaa-aikaa että sain väännettyä Dragolla tottista seuraavan viikonlopun koitosta silmällä pitäen. Edessä oli siis 3.10.09 BH-koe, josta voi nyt viimein raportoida tarkemmin.

Alunperin olin ajatellut Dragon menevän peehoo-testiin joskus ensi vuonna, kunhan saan räpellettyä sille kasaan riittävän tunnetilan ja jonkinmoisen teknisen osaamisen. Olen joskus ennenkin todennut suunnitelmien olevan tarkoitetun muutettavaksi ja niinhän tässä taas kävi. Erehdyin nimittäin ajattelemaan tuolla samaisella maalimiesleirillä ääneen toisen omistajan läsnäollessa ja hupsista keikkaa, ajatuksesta tuli samantien idea joka muuttui toimintasuunnitelmaksi ja tavoitteeksi. Jossain kohden kävi mielessä, että kuis tässä näin kävi, mutta minkäs teit.  Todettuani ettei tuulimyllyjä vastaan kannata taistella vaan alistua kohtaloonsa ja alkaa valmistautua kokeeseen, aloin ynnäilemään yhteen asioita joita Drago jo osaa BH:ta ajatellen. Lista oli hyvin lyhyt ja ytimekäs. Koira osasi seurata. Tosi kiva juttu.  Joten työn alle jäi enää, täyskäännös, liikkeestä istuminen & maahan meno, luoksetulo, paikalla olo, sivulle siirtyminen ja pari muuta pikku juttua joita en enää edes muista. Aikaa kaksi kuukautta, välissä joukko tapahtumia, alaosaston koulutuksissa ohjaamista ja yksi Tsekin reissu. Jep, ihan kuningasidea jälleen kerran. Jostain kumman syystä kävi mielessä, että kannattaisiko joskus joissakin asioissa käyttää järkeä ja harkintaa ennen toimintaan ryhtymistä? Toisaalta, järki ja harkinta vain hidastaisi toimintaa, joten parempi jatkaa jo valitulla metodilla eteenpäin.

Alkujärkytyksestä selvittyäni alettiin sitten treenata. Onnekseni Drago on enemmän innokas kuin älykäs (kuten ohjaajansa) ja lisäksi vielä jokseenkin halukas (toisin kuin ohjaajansa), joten homma alkoi rullata kohtuu mukavasti.  Ensisijainen koulutusperiaate oli "jos se ei vielä osaa, niin nyt oppii."  Ja oppihan se, todistaen samalla ettei ihmeiden aika olekaan vielä ohitse. Asiasta paremmin perillä olevien lähteiden mukaan kun ohjaaja on kädetön, kyvytön ja aivoton.  Näistä puutteista huolimatta jotain saatiin sittenkin vastoin kaikkia odotuksia opetettua koiralle.  Somebody alert the media!

Koepäivä lähestyi tasaisen varmasti ja aloin pikku hiljaa luottaa Dragon osaamisen olevan sittenkin riittävällä riittävällä tasolla. Hyvä homma, koira alkaa olla koekunnossa, mutta entäs ohjaaja?    Tai siis tarkemmin sanottuna ohjaajan hermorakenne. Olen kuullut pienen jännityksen olevan edellytys hyvälle suoritukselle. Hienoa, ymmärrän pointin. Mitenkäs siinä tilanteessa, kun vatsassa alkaa kiertää koemaksua suoritettaessa, lounas yrittää nousta ylös ilmoittautumispaperia täytettäessä ja ääreisverenkierto lähes pysähtyy. Meneekö tuo vielä pienen jännityksen piiriin?

Vaikka yritin kelata kalenteriin lisää päiviä, koitti Koskenpään koeviikonloppu lopulta. Ajoimme paikanpäälle jo perjantai-iltana, sillä koe alkoi lauantaina heti aamusta. Hysteerinen ennakkopanikointi oli selvästi kannattanut, sillä heräsin aamulla hämmästyttävän seesteisessä olotilassa. Muistin nimeni, missä olen ja miksi sekä tunnistin ympäriltäni löytyvät ihmiset. Ei huono saldo.
Alkurutiinien jälkeen odottelin Dragon kanssa omaa vuoroa, joka oli toisessa parissa. Meillä oli pienempi numero, joten suoritimme ensin tottis-kaavion ja siitä paikalla oloon. Kuten jo todettu, olin tyytyväinen koiran aktiivisuuteen ja nähdyt virheet olivat tiedossa etukäteen. Drago esitti koulutustasonsa mukaisen suorituksen tottiksessa. Ei valittamista sen suhteen. Kaupunki-osuudesta ei mainitsemista. Kun koira asuu Tikkurilassa, se näkee väkisellä päivittäin yhtä ja toista ihan peruslenkeillä. Lävitse siis päästiin, joten nyt pidetään junnun kanssa hetken hengähdystauko ja sitten aletaan taas treenata ja korjata kokeessa nähtyjä virheitä.

Illalla olikin vuorossa vapaamuotoista viipottamista saunomisen, rupattelun, singstarin, Nauravan Whitneyn ja Suonpään Hunksien merkeissä. Tähän kohti mä vaan totean jälleen kerran, että kiitos ja anteeksi. Vatsalihakset tuli treenattua hyväksi, poskiin sattui vielä sunnuntainakin ja De Luxe-skabaa ei voi unohtaa...
Rattoisan viikonlopun kruunasi Tiinan & Toron ja Johannan & Rauskin IPO 1 - tulokset sunnuntain kokeesta. Hienoa te kaksi! Hyvin te veditte.

Ja ettei totuus unohtuisi: Iso kiitos omalle treeniporukalle kaikesta avusta, vaivannäöstä ja mukana elämisestä.  Ensimmäinen etappi on saavutettu, yhdessä taas seuraavaa kohden.

Terveisin, Anu

Ps. Tiina, tää ja tää on ihan vaan sulle.    Ensi kerralla sit hoidetaan äänentoisto kuntoon, et tyyli pysyy.

Moi!

Paljon puuttuu taas asiaa välistä, mutta otetaan nyt pieni pika-pika päivitys.

Lauantaina käytiin Dragon kanssa pyörähtämässä BH-kokeessa Koskenpäässä. Tuloksena hyväksytty suoritus vastoin kaikkia suuren yleisön ennakko-ennustuksia.  Tuomarina Tapio Toivola.

Ohessa video-linkkiä tottikseen. Seuraaminen on melkoista "katso kenguru loikkaa"-meininkiä (tiedän mitä työstää taas jatkossa), jäävät liikkeet pelasin varman päälle avulla ja luoksetulon loppuasento on vino. Ehdottoman myönteistä on Dragon tila suorituksen aikana, aktiivisuus kesti koko kaavion ajan. Paikalla olokin sattui menemään putkeen eikä city-koiralla ollut tarvetta hörhöillä kaupunkiosuudessa, niin lävitse päästiin.

http://www.youtube.com/watch?v=M6XwkrnVaEo

Samaisessa kokeessa läpi meni että vilahti myös Johanna & Seppo sekä Jarmo & Ellu. Lämpimät onnittelut vielä tätäkin kautta molemmille.   Hyvin te veditte!  

Terveisin, Anu