Ei liene mikään uutinen, että sekalainen joukko tapahtumia ja tarinaa matkan varrelta puuttuu. Sellainen tiivistetty versio viime kuukausien vedoista on suunnilleen tämmöinen.

Heinäkuun loppupuolella tuli ajauduttua SPKL:n maalimiesleirille maalihenkilö-oppilaaksi ensimmäiselle vuosikurssille Johannan "pienen"  yllytyksen *pakottamisen* jälkeen. Elämän haitatessa harrastustoimintaa päästiin paikanpäälle rantautumaan vasta viikon puolivälissä kouluttajiemme ja muun ryhmän iloksi. Torstai ja perjantai sitten harjoiteltiin tiukasti Jarin & Pekan valvovan silmän alla ja tuli siinä välissä suoritettua teoriakoe ja heitettyä mutka hiljaisten (mutta kovin mukavien) miesten huoneessa. Kuinkas ollakaan kaiken puuhaamiseen jälkeen irtosi lupa tulla seuraavana vuonna kakkoselle. Hippasen saatetaan tarvita treeniä lisää ihan parissa pikku jutussa, jos maalihenkilön uraa aikoo pidemmälle jatkaa.  Mutta katsellaan nyt millaisia loistavia ideoita tässä vuoden mittaan saadaan kehittyä kasaan...  Lauantaina oli sitten korttikokeet kisa-avustajiksi pyrkiville sekä kakkosen harjoitusmaalimies kokelaille ja kaste- / bile-ilta.

Kastetta a'la Jari & Pekka

Kokonaisuutena hyvä leiri, mielenkiintoisia keskusteluja, hyviä treenejä, joukko uusia tuttavuuksia ja jotain tuli jälleen kerran opittuakin. Niin ja generoitua saksanPaimenkoiralle ihan uusi viettialue, mistä Raiser & muut gurut tuskin ovat edes kuulleet. Kyseessä on "mitä v*ttua?"-vietti ja sen saa esiin vain äärimmäisellä ammattitaidolla. Tai sen puutteella, mutta kuka noista kaikista yksityiskohdista jaksaa olla niin kiinnostunut? Muista leirin tapahtumista tarkempaa tarinaa kaipaavat voivat suunnistaa tähän suuntaan.

Leiriltä selvittyä puuhattiin reilun kuukauden päivät projektin "Milla & Choko Tsekkeihin" parissa. Elokuun puolivälissä pidettiin Petikossa "Olisiko koirastasi suojeluun"-ilta, lisäksi löytyi pentu- ja BH-kurssi sekä tottis-päivä Koskenpäässä.

...ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

Osallistujia oli vallan mukavasti, kiitos kaikille vielä tätäkin kautta, että olitte osaltanne mukana tukemassa koirakon MM-matkaa.  Eikä parane unohtaa myöskään Janikaa & Toraa sekä Tiinaa & Toroa, jotka tekaisivat elokuun alussa Jämsässä BH-kokeen. Kyseisestä viikonlopusta löytyy lähes totuudenmukaista tarinaa täältä.

Lopulta koitti sitten syyskuun puoliväli ja odotettu matka kohden Tsekkejä saattoi alkaa. Reissun vaikeimmat hetket koettiin jo keskiviikko-iltana, kun kullannuput piti jättää ensimmäistä kertaa hoitolaan. Eihän koirilla mitään hätää ollut, sinne ne jäivät tyytyväisinä tutustumaan paikkoihin, mutta omistajien hermorakennetta hieman koeteltiin. Epäilen vahvasti hoitolanpitäjän huokaisseen helpotuksesta, kun automme viimein lähti pihasta. Hyvin nukutun yön jälkeen suunnistettiin Jennin & Jeren kanssa lentokentälle, missä koko ryhmä rämä (RR) kokoontui täydessä valmiudessa. Matka meni kaikkineen vallan putkeen, seura oli hyvää ja Milla & Choko pitivät huolen siitä että jännättävää riitti loppuun saakka. Lopputulos oli enemmän kuin loistava, MM-hopeaa ensimmäisellä yrityksellä! Tarkempaa tarinaa matkan vaiheista löytyy taas täältä ja täältä.

 kuva Jaana Tilus

                                                Milla & Choko

En ole muuten vielä koskaan viittaillut näin ahkerasti kinttaalla muiden tarinoihin. Hmm, tässä näkee että kannattaa olla hidas omissa toimissaan niin pääsee paljon vähemmällä, kun voi vain hyödyntää kavereiden hengentuotteita. Että kiitos vaan murut.

Syyskuun lopulla ajauduin sitten Koskenpäähän pentuvahdiksi Johannan & Janin leireillessä viikonlopun ajan YKÄ:n porukan kanssa. Perjantai-iltana saavuttuani perille treenattiin nopeasti pikku rundit tottista ja puretettiin Drago kuukauden tauon jälkeen. Nuorukainen suoriutui harjoituksestaan ihan kelvollisesti, joten pikku hiljaa mennään eteenpäin. Lauantain ja sunnuntain ajan Seppo, Rauski ja Lara "the puhuva koira" & pesueellinen pesusieniä + omat rekut työllisti ihan kivasti, mutta onneksi pentulaatikossa pyörimiseltä jäi sen verran vapaa-aikaa että sain väännettyä Dragolla tottista seuraavan viikonlopun koitosta silmällä pitäen. Edessä oli siis 3.10.09 BH-koe, josta voi nyt viimein raportoida tarkemmin.

Alunperin olin ajatellut Dragon menevän peehoo-testiin joskus ensi vuonna, kunhan saan räpellettyä sille kasaan riittävän tunnetilan ja jonkinmoisen teknisen osaamisen. Olen joskus ennenkin todennut suunnitelmien olevan tarkoitetun muutettavaksi ja niinhän tässä taas kävi. Erehdyin nimittäin ajattelemaan tuolla samaisella maalimiesleirillä ääneen toisen omistajan läsnäollessa ja hupsista keikkaa, ajatuksesta tuli samantien idea joka muuttui toimintasuunnitelmaksi ja tavoitteeksi. Jossain kohden kävi mielessä, että kuis tässä näin kävi, mutta minkäs teit.  Todettuani ettei tuulimyllyjä vastaan kannata taistella vaan alistua kohtaloonsa ja alkaa valmistautua kokeeseen, aloin ynnäilemään yhteen asioita joita Drago jo osaa BH:ta ajatellen. Lista oli hyvin lyhyt ja ytimekäs. Koira osasi seurata. Tosi kiva juttu.  Joten työn alle jäi enää, täyskäännös, liikkeestä istuminen & maahan meno, luoksetulo, paikalla olo, sivulle siirtyminen ja pari muuta pikku juttua joita en enää edes muista. Aikaa kaksi kuukautta, välissä joukko tapahtumia, alaosaston koulutuksissa ohjaamista ja yksi Tsekin reissu. Jep, ihan kuningasidea jälleen kerran. Jostain kumman syystä kävi mielessä, että kannattaisiko joskus joissakin asioissa käyttää järkeä ja harkintaa ennen toimintaan ryhtymistä? Toisaalta, järki ja harkinta vain hidastaisi toimintaa, joten parempi jatkaa jo valitulla metodilla eteenpäin.

Alkujärkytyksestä selvittyäni alettiin sitten treenata. Onnekseni Drago on enemmän innokas kuin älykäs (kuten ohjaajansa) ja lisäksi vielä jokseenkin halukas (toisin kuin ohjaajansa), joten homma alkoi rullata kohtuu mukavasti.  Ensisijainen koulutusperiaate oli "jos se ei vielä osaa, niin nyt oppii."  Ja oppihan se, todistaen samalla ettei ihmeiden aika olekaan vielä ohitse. Asiasta paremmin perillä olevien lähteiden mukaan kun ohjaaja on kädetön, kyvytön ja aivoton.  Näistä puutteista huolimatta jotain saatiin sittenkin vastoin kaikkia odotuksia opetettua koiralle.  Somebody alert the media!

Koepäivä lähestyi tasaisen varmasti ja aloin pikku hiljaa luottaa Dragon osaamisen olevan sittenkin riittävällä riittävällä tasolla. Hyvä homma, koira alkaa olla koekunnossa, mutta entäs ohjaaja?    Tai siis tarkemmin sanottuna ohjaajan hermorakenne. Olen kuullut pienen jännityksen olevan edellytys hyvälle suoritukselle. Hienoa, ymmärrän pointin. Mitenkäs siinä tilanteessa, kun vatsassa alkaa kiertää koemaksua suoritettaessa, lounas yrittää nousta ylös ilmoittautumispaperia täytettäessä ja ääreisverenkierto lähes pysähtyy. Meneekö tuo vielä pienen jännityksen piiriin?

Vaikka yritin kelata kalenteriin lisää päiviä, koitti Koskenpään koeviikonloppu lopulta. Ajoimme paikanpäälle jo perjantai-iltana, sillä koe alkoi lauantaina heti aamusta. Hysteerinen ennakkopanikointi oli selvästi kannattanut, sillä heräsin aamulla hämmästyttävän seesteisessä olotilassa. Muistin nimeni, missä olen ja miksi sekä tunnistin ympäriltäni löytyvät ihmiset. Ei huono saldo.
Alkurutiinien jälkeen odottelin Dragon kanssa omaa vuoroa, joka oli toisessa parissa. Meillä oli pienempi numero, joten suoritimme ensin tottis-kaavion ja siitä paikalla oloon. Kuten jo todettu, olin tyytyväinen koiran aktiivisuuteen ja nähdyt virheet olivat tiedossa etukäteen. Drago esitti koulutustasonsa mukaisen suorituksen tottiksessa. Ei valittamista sen suhteen. Kaupunki-osuudesta ei mainitsemista. Kun koira asuu Tikkurilassa, se näkee väkisellä päivittäin yhtä ja toista ihan peruslenkeillä. Lävitse siis päästiin, joten nyt pidetään junnun kanssa hetken hengähdystauko ja sitten aletaan taas treenata ja korjata kokeessa nähtyjä virheitä.

Illalla olikin vuorossa vapaamuotoista viipottamista saunomisen, rupattelun, singstarin, Nauravan Whitneyn ja Suonpään Hunksien merkeissä. Tähän kohti mä vaan totean jälleen kerran, että kiitos ja anteeksi. Vatsalihakset tuli treenattua hyväksi, poskiin sattui vielä sunnuntainakin ja De Luxe-skabaa ei voi unohtaa...
Rattoisan viikonlopun kruunasi Tiinan & Toron ja Johannan & Rauskin IPO 1 - tulokset sunnuntain kokeesta. Hienoa te kaksi! Hyvin te veditte.

Ja ettei totuus unohtuisi: Iso kiitos omalle treeniporukalle kaikesta avusta, vaivannäöstä ja mukana elämisestä.  Ensimmäinen etappi on saavutettu, yhdessä taas seuraavaa kohden.

Terveisin, Anu

Ps. Tiina, tää ja tää on ihan vaan sulle.    Ensi kerralla sit hoidetaan äänentoisto kuntoon, et tyyli pysyy.